Haparoivia askeleita rasistina

Nyt olen ollut jo viikon verran rasisti. Tai siis olen ollut aina, en vain ole tiennyt sitä kuin vasta viikon ajan. Minulla on vielä matkaa siihen, että heilaisin julkisilla paikoilla, mutta ehkä sekin tulee vielä - tosin elimistöni on niin tottunut vaikeaan välimaastossa elämiseen, että hikoilen runsaasti, joten kainalotuuletukset tuntuvat vähän epäesteettisiltä. Eleen epäeettisyys taasen varmaankin väistyy sitten, kun tulen enemmän sinuiksi uuden roolini kanssa. Itse asiassa hikoilukin on varmasti omiaan vähenemään nyt, kun minun ei enää tarvitse kuvitella, että olisin "suvakkien" kanssa jotenkin samalla puolella, ja että minun täytyisi yrittää toimia välittäjänä rasismiin kallellaan olevien henkilöiden ja "omien ihmisteni" välillä. Mutta enää minun ei tarvitse puuttua rasistisiin heittoihin. Sehän tuntuisi nyt väärältä, kun olen itse tullut määritetyksi rasistiksi.
Olin tässä pari päivää sitten ostoskeskuksessa ystäväni ja hänen ystävänsä kanssa. Ystäväni kaveri sanoi maahanmuuttajia nähdessään: "Mitä nuokin täällä tekevät?". Entinen minä olisi sanonut "En tiedä - ostoksia?". Uusi minä ei vielä osannut sanoa: "Niinpä! Ei noilla ole mitään oikeutta olla täällä!". Niinpä olin kerrankin hiljaa - ja sehän kuulemma sopii minun rooliini "tolkun ihmisenä"! Kätevää, alan oppia. Hiljaiset vedet ovat syviä... ja pahoja.
Olen oikeastaan aika helpottunut. Viime kuukaudet olen tässä välimaastossa taiteillut ja stressaantunut siitä hirveästi. Koko ajan olen miettinyt suhdettani ja asemaani erilaisiin kannanottoihin. Hirveän paljon energiaa on mennyt rasistisista kommenteista masentumiseen. Ja erityisesti olen ollut ahdistunut siitä, että ihmiset ovat keskittyneet vihaamaan olkiukkoa nimeltä suvakit. Mutta nyt, kun "tolkku" on määritelty sinne rasistien puolelle, olen saanut luvan ottaa iisisti. Yksinkertaisuudessa on kauneus.
Vähitellen opettelen rasismin taitoja. Kuulemma minun pitää nyt sitten tolkun ihmisenä mennä seuraavaksi heittelemään polttopulloja. Jaa-a. Tässä on vielä paljon opittavaa.

Että piti minustakin sitten rasisti tulla

On se hassua. Pari viikkoa sitten mietiskelin, että pitäisikö perustaa blogi, jossa puolustaisin ihmisarvoa ja humanismia sekä tiukasti vastustaisin rasismia. Olisin myös yrittänyt takoa ihmisten umpiluisilta vaikuttaviin päihin, että maallemme on haitallista, kun kansakunta keskittyy yhä enenevässä määrin hakkaamaan kuvitteellista yhtenäistä porukkaa nimeltä suvakit - ikään kuin se auttaisi meitä jotenkin selviämään tästä maahan tulijoiden äkillisen määrän aiheuttamasta stressitilanteesta.
Minä olin jo pitkään kauhulla lukenut natsistisia "saunan taakse"-kommentteja ja kuunnellut tuulesta temmattuja uskomuksia siitä, miten "ne" saavat kahden tonnin shekin ja menevät sitten Prismaan ostoksille. Aina, kun kommenttien lähteenä oli lähisukulainen tai muuten tarpeeksi läheinen kaveri, argumentoin tällaisia kommentteja vastaan. Facebookissa jakelin Saku Timosen yms. blogikirjoituksia. Minulle vieraampien Facebook-kavereiden seinille en kehdannut mennä riehumaan. Se blogin perustaminen kävi monesti mielessä, mutta koin, että en ole tarpeeksi hyvä kirjoittaja. Joten julkisemmin ajatellen "vaikenin".
Minua hämmensi se, että Facebook-jaoillani ja kommenteillani profiloiduin suvakiksi, ääriajattelijaksi. Minähän olen vain tavallinen ihminen, ymmärrän pelkoja (en ole niistä itsekään mitenkään vapaa), mutta onhan näistä kansan kiihkoiluista pelottavia esimerkkejä lähihistoriassa - eivätkö ihmiset tajua, mitä tapahtuu? Eivät he hevillä tajunneet. Siksi yritin aina korostaa omaa tavanomaisuuttani, jotta en vain pelottaisi ketään kiikun kaakun olevaa ihmistä sinne väärälle puolelle esittämällä "parempaa ihmistä", se kun tuntuu olevan monelle rasismiin kallistuneelle henkilölle se pahin loukkaus.
Niinpä minä - huh, nyt tulee se paha juttu - kerroin olevani TOLKUN ihminen. Pian sain tietää, että kas, sehän onkin uusi haukkumasana, joka tarkoittaa rasisteista pahinta. Tolkun ihminen onkin se, joka mm. mahdollisti natsien kauhuteot. Ja minä kun luulin, että Jyri Paretskoin kirjoituksessa kuvailtiin ihmistä, joka ei suvaitse rasismia missään muodossaan - ihmistä, joka ei koskaan voisi äänestää rasismia edustavaa poliitikkoa.
Olen hämmentynyt. En ole tosiaan kovin äänekäs, eikä karismani liikuta suuria ihmismassoja. Mutta minä olen luullut, että demokraattisessa maassa asuessani teen parhaani ainakin siinä, kun äänestän muita kuin kansallissosialisteja. Olen ollut ilmeisesti väärässä. Samalla kun olen äänestänyt vihreitä olen tietämättäni nyökytellyt hyväksyvästi polttopulloterroristeille.
Tämä selvä. Seuraavissa vaaleissa en aio enää äänestää, kun sillä ei kerran ole mitään merkitystä. Ottakaamme vastaan, mitä tuleman pitää. Maamme on tuhon tiellä, kun kerran tänne ei mahdu kuin pahiksia ja hyviksiä - omasta katsantokannasta riippuu, kummat ovat kumpia.
Näin minä siis nyt kirjoitin tämän blogikirjoituksen suurena rasistina. Tunnustelen tätä uutta rooliani edelleen hyvin hämmästyneenä.